"Mun kautta tuli kysely, että alkaisitko remppaan yhtä taloa? Miten sulla on niinku tarkoitus edetä?" - sain isosiskoltani noin viikko sitten viestiä synnyinseuduiltani.
Tästä viestistä neljän päivän kuluttua olin tässä talossa. Olen lapsuudessani tässä kodissa useasti vieraillut. Minulle tuli mahtava tunne päästä kymmenien vuosien jälkeen käymään kodissa, joka on ollut lapsuudenkotini naapurissa ja johon liittyy muistoja.
Sain kunnian tutustua upeaan uusioperheeseen.
Perheen isä on minulle tuttu, sillä olemmehan käyneet samaa kyläkoulua. Mutta näinä elettyinä vuosina en koskaan ole päässyt häneen tutustumaan yhtä syvällisesti kuin tämän kolmen päivän aikana.
Minut vastaanotti iloinen, huumorintajuinen ja lämminhenkinen tunnelma.
Vaikka perhe omisti kolme eri sukunimeä, oli yhteenkuuluvuuden tunne käsinkosketeltava.
Lapset olivat harva se päivä kyselleet vanhemmiltaan, että milloin pääsemme näistä vihreistä seinistä eroon. Tunne jokaisella perheenjäsenellä oli sama, tämä koti kaipaa uutta ilmettä ja mielellään pikakeluaksella.
Perheen äiti on seurannut tiivisti blogiani ja hetken mielijohteesta oli ottanut yhteyttä isosiskooni. Yleensähän nämä hetken mielijohteet johtavat parhaimpiin lopputuloksiin.
Tiukan aikataulun vuoksi en päässyt käymään paikan päällä ennen suunnitelman tekoa. Tein pintamateriaalisuunnitelman pelkkien kuvien perusteella. Ajoin täältä Puolangalta suoraan sisustuskauppaan, ostin tarvittavat materiaalit asiakkaan tilille ja sen jälkeen ajoin itse kohteeseen. Kävin antamassa illalla toimintaohjeet mitä tarvitsee tehdä ennen remontin alkua.
Asiakas säästi hurjasti aikaa ja rahaa antaessaan valtuudet minun päättää.
Luottamus tässä työssä on kaiken A ja O.
Aloimme siis remontin tekoon koko perheen voimin. Työnjako oli selvä. Työmaamestarina toimi 3-vuotias Elsa-tyttö, joka piti huolen siitä, että työt tehdään ja ne myös tehdään hyvin. Turhaan kehuja oli kalastella, tapettivalintani sekä maalausjälkeni olivat ihan hyviä, mutta hän maalasi paremmin.
En muista milloin minulla olisi ollut työnteossa näin hauskaa. Taustalla soi musiikki, kerroimme elämäntarinaamme toinen toisillemme. Perheen äidin kanssa juttelimme parisuhteen ja uusioperheen haasteista sekä niiden palkitsevista puolista.
Tunti tunnilta kodin ilme muuttui. Mitä enemmän maalasimme, sitä enemmän löysimme lisää maalattavaa. Remonttikärpänen puraisi jokaista ja kaikki halusivat pysyä mukana muutoksen tuulissa.
Pahoittelen heti alkuun taas kuvalaatua. Ennen-kuvat on otettu pimeän aikaan, jolloin tunnelma totta kai on synkempi ja harhaan johtavampi. Mutta aikataulu oli tiukka ja ennen-kuvat oli saatava. En voi olla silti miettimättä tässä samalla muutoksista ihmisiin. Ennen-kuvat otetaan meikittömästä, hieman surullisen näköisestä ihmisestä. Jälkeen-kuvassa on iloinen, valoisa, puhdas ja kauniisti meikattu lopputulos. Eli enkö siis minäkin toiminut tässä ihan oikeaoppisesti ;)
Maalattavaa pintaa oli paljon. Tumma katto etenkin keittiössä tuotti hetkellisesti harmaita hiuksia, mutta saimme kuitenkin hyvän lopputuloksen. Kotiin ei ole ostettu pintamateriaalien lisäksi mitään uutta. Kannustan näissä projekteissa ihmisiä käyttämään kaikkea olemassaolevaa. Miksi heittää pois hyvää ja käyttökelpoista tavaraa?
Minua hymyilyttää hetki, jolloin kysyin perheen äidiltä, et onko hänellä miten verhoja ja mattoja olemassa? Ei kuulemma juurikaan ollut, jotain vanhoja ehkä… Komensin hänet hakemaan tekstiilit näytille. Hänen kätköistään löytyi kaikki se, mitä tarvitsin. Etenkin ihanat pitsiverhot,
mikä löytö!
Ja minulle sanottiin, et ei hän osannut nähdä niitä kauniina. Toki mieli muuttui kun saimme verhot ja matot paikoilleen.
Huomatkaa miten kauniisti perheen isän perintölipasto pääsee oikeuksiinsa. Mietimme alkuun, että pitäisikö lipastoon laittaa uusi maalipinta, mutta onneksi emme sitä tehneet.
Leivinuuni todennäköisesti puretaan tulevaisuudessa ja tehdään uusi. Annoimme kuitenkin lisävuosia uunille maalamalla pinnan hiekansävyisellä seinämaalilla. Leivinuunin ilme keveni huomattavasti.
En voinut olla hymyilemättä perheen vanhimman tyttären iloisia hyvästejä vihreille seinille :D Hän taisi olla innoikkain maalari peittämään kaiken vanhan sävyn silmistään.
Ja jälleen kerran tasoitetapetti oli pelastus. Lastulevyrakoja vanhassa rakennuksessa, jossa säämuutokset liikuttelevat seinärakenteita vuosi vuodelta rankalla kädellä, niitä on mahdoton saada siististi muutoin peittoon. Ylitasoittamalla olisi mennyt kaikki aika vain hukkaan, sillä todennäköisesti seuraavat kovat pakkaset olisi repinyt saumat auki.
Työni paras palkka on asiakkaan helpottonut, tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt palaute. Tässä on taas todistetta siitä, miten pienillä muutoksilla saadaan jotain niin suurta. Kolme päivää ja näin paljon uutta pintaa. Rahalla ei voi ostaa sitä tunnetta, mitä tällainen muutos saa aikaan.
Istuimme projektin jälkeen olohuoneessa. Kysyin, että olisiko teillä lukijoilleni antaa jotain palautetta?
He halusivat kannustaa ihmisiä tekemään pientä pinta remonttia. Vanhaa kunnioittaen voi saada ihmeitä aikaan. He tarvitsivat sen, että heille sanotaan ja ohjeistetaan, mitä kannattaa tehdä. "Emme olisi tätä osanneet itse aloittaa ja toteuttaa. Tilanne oli toivoton, emmekä osanneet nähdä enää kotimme piilevää kauneutta".
Kiitän myös omasta puolestani.
Sain helminauhaani taas yhden helmen lisää.
