Alkuvuodesta saimme kutsun kahville lähinaapuriimme asuessamme Neulikon koululla.
Istuessani olohuoneen sohvalla ympärilleni katsellen, en voinut jälleen kerran tulevaa arvata.
Enkä usko, että kukaan huoneessa olija osasi sitä odottaa.
Ihan alkuun kerron, että sain tämän kyläreissun jälkeen elämänreppuuni mukaan kaksi ystävää - äidin ja tyttären.
Tyttärestä voisin sanoa, että löysin kauan kadoksissa olleen sielunsiskoni - löysimme yhteisen sävelen kieroutuneelle huumorintajullemme heti ensiaskeleista lähtien.
Puhelumme kestävät helposti hetkisen, josta pikku riikkisen on asiaakin ja loppu onkin vain naurua ja meidän mielestämme parasta huumoria.
Tämä kyseinen koti vaihtoi omistajia.
Äiti ja isä matkasivat naapuriin ja tytär perheineen kantoivat muuttolaatikkonsa samalla ovenaukaisulla.
Tässä muuttohärdellissä totta kai sitten minäkin sain oman roolini.
"Tee minulle unelmahuone, sellainen prinssesahuone" - jutteli ystäväni väliin varmistaen katsellaan, että olenhan ymmärtänyt.
Minähän ymmärsin!
Taisi isäntä ohimennen kysyä, että missä minä sitten nukun ;)
Duracella laittoi taas työvaihteen päälle ja ryhtyi mielipuuhaansa.
Jokaisella Kajaanin ja Oulun reissulla tarttui kyseiseen kotiin sisutustavikkeita, maaleja ja tapetteja.
Ensimmäiseksi raikastettiin käytävä.
Välivien maalaminen on todellakin aikaa vievää, varsinkin kun niitä on yhtäaikaa maalattavana seitsemän kappaletta ulko-ovi mukaan lukien.
Seuraavaksi pääsin käsittelemään pienten poikien huonetta.
Tottahan poikien huoneen täytyy näyttää jätkien huoneelta. Tapetti-idean seinälle sain ralliautosängystä.
Tässäkin oli ehdottomasti tärkeintä, että huoneen asukit olivat lopputulokseen tyytyväisiä.
Kävi poikien pappakin tuumaamassa ovella, etteipä ole koskaan ennen nähnyt noin komeaa tapettia ;)
Prinsessahuone.
Näin tulevan sieluni silmin.
Maalatessani seiniä, pienesti meinasi hikeä pukata. Ampuikoihan suunnittelijalla nyt vähän yli. Asukkaat ovat autuaan tietämättöminä töissä. Olin vähällä jo lähteä hakemaan uutta maalia.
Maalasin kuitenkin toiseen kertaan.
"Tuo huone on vain niin sievä" -sain tänään kuulla useampaan kertaan ja todella tykkäsin itsekin.
Tänään minulla oli siis kodin stailauspäivä ja "pari" huonekalun maalausta.
Aloittaessani stailaamaan vierashuonetta, mietin, että miten saisin oven vierestä repeytyneet tapetit piiloon?
1 + 2 on 15 tai jotain sinnepäin. Maalasi tyttö sitten koko huoneen :D
Ammattilaiset sanoisivat, et soo soo sinua tyttö, ei tapetin päälle maalata.
Ei niin ja riskillä vedin. Tapetti kupruili, mutta silti jatkoin vain.
Tällä(kin) kertaa riski kannatti, mutta kuten tv-ohjelmissakin sanotaan,
ei suositella kokeiltavaksi kotona ;)
Eteiseen päätimme maalata "Tervetuloa meille" - sävyllä.
Sävy on tarkoin mietitty sopiviksi kodin muihin huoneisiin.
Asukkaiden saapuessa iltapäivällä kotiin, olin ripustamassa verhoja olohuoneeseen ihan vain ajankuluksi.
Laiska se töitään luettelee:
Maalasin yhden peilipöydän, yöpöydän ja ikkunapielet kolmeen kertaan.
Stailasin kolme huonetta.
Maalasin vierashuoneen seinät kahteen kertaan.
Asensin taulut seinille.
Maalasin eteisen seinät kahteen kertaan.
Otin jälkeen kuvat.
Kaikki tämä alle kahdeksassa tunnissa.
Ystäväni terveiset lukijoilleni ja mahdollisille tuleville asiakkailleni:
Uskalla luottaa ammattilaiseen. Anna hänelle vapaat kädet, näin saat parhaan tuloksen.
Ystäväni luotti joka hetki minuun.
Kiitos siitä.
Sanna
